3 kokonaista päivää jäljellä Helsingissä..aika menee tosi hitaasti. Torstaina taas vapaa päivä ja pitäisi miettiä tekemistä sille päivälle. Perjantaina olisi sitten viimeinen kuvauspäivä ja illalla "juhlittas" työporukalla mitä on saatu aikaseksi. Eniten olen miettinyt on kaikki samallaista kuin ennen kun menen kajaaniin...ja kuinka jaksan siivota kämpän kun tais jäädä pieni sotku sinne kun lähdin. Mietin pysyykö kyyneleet sisällä kun astun junasta pihalle..tuntuu että ennen kuin lähdin on saattanut jäädä muutama asia kesken joita en ole selvittänyt ollenkaan eteenpäin tai jättänyt kokonaan pois. Olen kans miettinyt sitä että miten voi ajatella toisen puheet kun tietää että toinen tietää joistain entisistä tunteista (jotka ovattällä hetkellä sekavat) eikä ole saanut "selvitettyä" niitä eteenpäin ja sitten en voi ottaa asioita tosissaan kun ei tiedä tarkoittaako toinen oikeasti niin....olen tullut melkein siihen tulokseen ettei tarkota.....mutta on silti ihana kuulla että edes pari ihmistä on odottamassa Kajaanissa...ettei ole tarvinnut turhaan ikävöidä. Kyyneleitä on kulunut, mutta niin kai sen on tarkoituskin! Itkua ja naurua ei pidä pidätellä! tulee vain paha mieli entisestäään jos jättää itkut itkemättä ja jos ei naura ei välttämättä osaa nauttia niistä ilon hetkistä oikealla tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti