Oon tasan viikon ollu työreissulla ja minulla on nyt jo aivan järkyttävä ikävä! voisin jopa sanoa, että koti-ikävä..viikko vielä jälellä ja se viikko on pelkkää härdelliä. Ei ole varmaan koskaan tullut minkaanlaisella reissulla tällästä ikävää..on ikävä ihmisiä, kotia ja niitä hetkiä! Puolivuotta sitten olin kuukauden työreissulla ja silloin aika meni nopeaa ja oli mukavaa olla muualla kuin Kajaanissa ja silloin ei tullut minkaanlaista ikävää... Tänään meinas jo kyyneleet tulla kun mietin että vielä samanlainen viikko on edessä ja pitääodottaa ! Isäkin soitti tuossa ja kertoi, että olivat ukkia käyneet kattomassa ja siellä se oli letkuissa maannut...mutta sitä minä en ymmärrä, että jos lääkärit ovat sanoneet ettei voi leikata enempää kun olisi liian raskasta vanhalle ihmiselle ruveta niin suurta leikkausta tekemään ja että elinaikaa on enää se alle 2 kk niin miksi ne sittenpitää toista letkuissa siihen asti että se kuolee...tottakai voi ihme parantumisia tulla, mutta tässä tilanteessa en usko siihen, koska jos uutta leikkausta ei voi tehdä niin minun mielestä se on selvää suomen kieltä: mitään ei ole enää tehtävissä! no se siitä sitten... Tänäään on nukkunu melkeen koko päivän ohi ja koko loppu illan on ollut jotenkin hirveen haikee fiilis ja tuntuu että kaikki mitä kaikki sanoo leijailee vaan tuolla jossain avaruudessa ja tuntuu ettei kaikkee edes tajua mitä toinen sanoo ja hankala vastata mitään toiselle..toinen on se että koko ajan tuntuu vaan että meinaa tippa tulla linssiin koko ajan ja sitäkään en tiedä miksi...mutta näillä mennään eteen päin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti