Mietiskelyä...

3 kokonaista päivää jäljellä Helsingissä..aika menee tosi hitaasti. Torstaina taas vapaa päivä ja pitäisi miettiä tekemistä sille päivälle. Perjantaina olisi sitten viimeinen kuvauspäivä ja illalla "juhlittas" työporukalla mitä on saatu aikaseksi. Eniten olen miettinyt on kaikki samallaista kuin ennen kun menen kajaaniin...ja kuinka jaksan siivota kämpän kun tais jäädä pieni sotku sinne kun lähdin. Mietin pysyykö kyyneleet sisällä kun astun junasta pihalle..tuntuu että ennen kuin lähdin on saattanut jäädä muutama asia kesken joita en ole selvittänyt ollenkaan eteenpäin tai jättänyt kokonaan pois.  Olen kans miettinyt sitä että miten voi ajatella toisen puheet kun tietää että toinen tietää joistain entisistä tunteista (jotka ovattällä hetkellä sekavat) eikä ole saanut "selvitettyä" niitä eteenpäin ja sitten en voi ottaa asioita tosissaan kun ei tiedä tarkoittaako toinen oikeasti niin....olen tullut melkein siihen tulokseen ettei tarkota.....mutta on silti ihana kuulla että edes pari ihmistä on odottamassa Kajaanissa...ettei ole tarvinnut turhaan ikävöidä. Kyyneleitä on kulunut, mutta niin kai sen on tarkoituskin! Itkua ja naurua ei pidä pidätellä! tulee vain paha mieli entisestäään jos jättää itkut itkemättä ja jos ei naura ei välttämättä osaa nauttia niistä ilon hetkistä oikealla tavalla!

Ikävä...

Oon tasan viikon ollu työreissulla ja minulla on nyt jo aivan järkyttävä ikävä! voisin jopa sanoa, että koti-ikävä..viikko vielä jälellä ja se viikko on pelkkää härdelliä. Ei ole varmaan koskaan tullut minkaanlaisella reissulla tällästä ikävää..on ikävä ihmisiä, kotia ja niitä hetkiä! Puolivuotta sitten olin kuukauden työreissulla ja silloin aika meni nopeaa ja oli mukavaa  olla muualla kuin Kajaanissa ja silloin ei tullut minkaanlaista ikävää... Tänään meinas jo kyyneleet tulla kun mietin että vielä samanlainen viikko on edessä ja pitääodottaa ! Isäkin soitti tuossa ja kertoi, että olivat ukkia käyneet kattomassa ja siellä se oli letkuissa maannut...mutta sitä minä en ymmärrä, että jos lääkärit ovat sanoneet ettei voi leikata enempää kun olisi liian raskasta vanhalle ihmiselle ruveta niin suurta leikkausta tekemään ja että elinaikaa on enää se alle 2 kk niin miksi ne sittenpitää toista letkuissa siihen asti että se kuolee...tottakai voi ihme parantumisia tulla, mutta tässä tilanteessa en usko siihen, koska jos uutta leikkausta ei voi tehdä niin minun mielestä se on selvää suomen kieltä: mitään ei ole enää tehtävissä! no se siitä sitten... Tänäään on nukkunu melkeen koko päivän ohi ja koko loppu illan on ollut jotenkin hirveen haikee fiilis ja tuntuu että kaikki mitä kaikki sanoo leijailee vaan tuolla jossain avaruudessa ja tuntuu ettei kaikkee edes tajua mitä toinen sanoo ja hankala vastata mitään toiselle..toinen on se että koko ajan tuntuu vaan että meinaa tippa tulla linssiin koko ajan ja sitäkään en tiedä miksi...mutta näillä mennään eteen päin..

Huh mikä ilta..

Tuli sit ihan kunnolla bailattua eilen. Aleksi Laihon kanssa samaan kuvaan pääsy ja nimmari tissiiin oli sillä hetkällä  aika huippu. Oonhan mä sen nyt ennenkin nähnyt ja näin, mutta tuo oli niin erilainen kohtaaminen. Tää on aika hassua, mutta mulla on pieni ikävä jo kohti Kajaania...taino ei ehkä Kajaania oo ikävä VAAN NIITÄ IHMISIÄ! ihania ystäviä! enhän mä oo kun sen viikon ollu vaan tässä pois...mutta ei mulla muullon oo ollu näillä reissuilla tämmönen ikävä! No ehkä mun ystävä suhteet on jotenkin syventyneet ja nyt on jotain mitä voi odottaa näkevänsä ja nyt tiedän miten tärkeitä nämä ystävät ovat minulle tällä hetkellä!

Aleksi Laiho 

Nimmari

Joskus voi vähän bailatakkin

HEI NAISET MULLON IKÄVÄ TEITÄ! <3

Sairastelua..

Kuvausten jälkeinen flunssa...niin sanottu sotaflunssa iski.Täällä Helsingissä ollessani minulle on iskenyt aivan hirveä tatuointikuume! Olen suunnitellut jo moneen kohtaan mihin voisin ottaa tatuoinnin ja nyt on valinnan vaikeus mihin sen sitten ottaisi...monen vuoden takaa on haave saada siivet selkään, mutta enää en ole varma haluanko niitä...se merkitsisi minulle vapautta lähtä lentämään milooin vain haluan ja minne vain haluan. Pitää ensteksi vähän säästää rahaa että saa just sellasen tatuoinnin minkä haluaa ja pitää harkita tarkkaan koska se on just siinä mihin sen ottaa niin koko elämän ajan. Eilen käytiin kaverin kanssa pitkän mietinnän jälkeen Raxissa syömässä ja istuttiin siellä 2 tuntia ja olokin oli sen mukainen sen jälkeen! huh huh sitä oloa! no nyt voi sanoa ettei käy pitkään aikaan raxissa :D Tänään ei sitten niin tehnykkään mieli syödä mitään. Tänää otetaan rennosti ja lähdetään bailamaaan!

                                         

Loppusuoralla..

Ensimmäinen kuvausjako syksyn kuvauksilta ohi ja ensiviikolla starttaa tiistaina viimeset neljä päivää ja sen jälkeen saa oootella että millon sitä pääsee valkokankaan taakse katselemaan lopputulosta. Eilen tulin tähän Annukan luokse Helsinkiin siihen asti että saan ensiviikonalusta hotellimajotuksen lähempää keskustaa, ja muutenkin ei kehtaa koko ensi viikkoa majailla annukan luona :) Eilen käytiin On The Rocksissa kattoo yhen Annukan kaverin bändiä jotka soittivat KISSiä ja kaikkee muuta sellasta. Mukava oli vain mennä jonnekkin pitkästä aikaa ja jutella kaikkee vanhoja asioita ja muistella yhteisiä amiksen aikoja jolloin tutustuttiin.
Pitäisi jaksaa pärjätä tuon selän ja käden kanssa ensiviikkoon...välillä on niin kipeä, että ei voi liikuttaa :/

Hämeenlinnassa...

Kolmas päivä Hämeenlinnassa ja huomenna kuvausten jälkeen suorilla helsinkiin puolekstoista viikoksi :) no tiistaihin astihhansitä lomaa vain on ja tiistaina alkaa taas kuvaukset eli tiedossa on töitä!

Ensi viikko tulee olemaan raskas, koska ei ole yhtä tiettyä paikkaa missä kuvattais vaan juostaan ympäri suomea lavastuskamppeitten kanssa ja puretaan heti samana päivänä. Kiirettä pukkaa, kiirettä pukkaa! Nämä kaksi päivää täällä on ollut aika rentoja eikä hirveätä häslinki kiirettä oleollu eli ihan jees. 

Tänään aamulla tuntui etten pääse sängystä ylös! hartiani olivat aivan jumissa (taino oikeastaan toinen puoli) ja on edelleen! Se toi vaikeuksia kun piti kantaa jotain...puhuin työparini kanssa kivusta ja hän katsoi kipeää kohta ...kuului vain rutina kun hän painoi siitä, siellä oli kuin joku pienen pieni kananmuna joka ei halua rikkoontua ja lähteä minnekkään! Kipu on välillä aivan järkyttävä...hartioita ei saisi nyt hieroa hirveästi kun lihas voi liikaa rasittua tai jotain ja sit se tulehtuu ja sen jälkeen kipu on kolmin kertainen! Tänään oli tässä lähellä sattunut kolari. Henkilöauto oli ajanut vastaantulevalla kaistalla rekan alle...kyseessä ei ollut mikään ohitustilanne. Auto oli aivan lytyssä eikä kuski selvinnyt hengissä. Tapaturmaa epäillään itsemurhaksi...päivällä mietin, että miksi ihmeessä ihminen tekee tuollaista yleisellä tiellä missä voi vaarantaa muidenkin hengen! Jos välttämättä haluaa itsensä tappaa jossain tapaturmassa, niin tekisi sen edes jossain missä ei muille satu vahinkoa, tai ei yrittäisi ollenkaan! 

Tänään sain uuden maalaustilauksen. Ystäväni kysyi maalaisinko hänen miehelleen taulun lahjaksi. Heillä on tässä lähi aikoina vuosipäivä ja ystäväni halusi antaa lahjaksi jotain erityistä ja uniikkia...En ole niin hyvä piirtämään, että voisin itseäni mitenkään kehua! Yritän kuitenkin parhaani ja toivon onnistuvani siinä.....

Matka alkaa...

1992-2000

Näin aluksi helpompi ottaa pidempi vuosi väli, koska tuskin muistan kauheasti mitään siitä kun olen ollut vasta opetellut kävelemään. Synnyin (kuulemma) marraskuun 17.päivä kylmänä pakkasaamuna klo 07.05 Joensuun keskussairaalaan ja se hetki on varmasti ollut vanhemmilleni ilon hetki. Olen vain kuullut vanhemmiltani kuinka opettelin noin vuoden ikäisenä kävelemään ja ensimäisiä sanoja olleet äiti ja kukka. Olen varmasti ollut pikku riesa (mutta eiköhän me kaikki olla)Olen huutanut ensimmäisten hamppaitteni tullessa yöt ja valvottanut kaikkia. olen tehnyt äitin ollessa töissä isäni kanssa pahvilaatikosta majoja ja tehnyt ukkini kanssa videoita jossa laulan omia laulujani ja tanssinut musiikin tahdissa (videoiden kautta ehkä tiedän minkalainen olen ollut ) Ollessani 6-vuotias opettelin ajamaan pyörällä ilman apurattaita ja menin eskariin ja samoihin aikoihin vanhempani erosivat. Äiti löysi uuden miesystävän ja sitä myöten minulle syntyi pikkusisko Ida. 

6-7-vuotiaana aloitin piirtämisen kansalaisopistossa ja jatkoin sitä kummenen vuotta eteenpäin. Ekaluokalle mentyäni muistan sen kun saimme heti ensimmäisenä päivänä koulukummin joiden kanssa olimme ensimmäisenä päivänä.

2001-2004

Ala-aste aikaa...Muistan kun oli poikapöpöt, rolla ja polla peli, kuoro, joulu-ja kevätjuhlat, luokkaretket, luokkavideot ja haastattelut, luokan omat näytelmät, välitunnit, oppitunnit, rehtorin kanslia, kaverit, parin päivän ihastukset, luokan väliset tappelut ja kouluruokailu jossa olipahaa ruokaa. ala-asteelta on vaikka mitä musitoja joita en jaksa edes muistaa kaikkia...

2005-2008

Viimeinen kevät ala-asteella ja oli aika siirtyä yläasteelle. Uusi koulu, uusi luokka, uudet kaverit...kaikki oli lähes uutta. Ensimmäinen pelko oli mopo kaste joka oli ensimmäisen viikon perjantaina ja sai kuullu vanhemmilta kavereilta huhuja joilla he yrittivät pelotella..loppujenlopuksi mopo kaste ei ollut niin paha mitä sanottiin sen olevan. Meni aikaa siihen, että tutustui kaikkiin uusiin oppilaisiin jotka luokallani oli. Yläasteen aikana sain luokaltani yhden hyvän ystävän,jonka kanssa olin suurimmaksi osaksi kaiken ajasta koulussa.

Liite Facebookkiin kirjoitetusta tekstistä: 

" 2008. Hmm yläaste oli lopuillaan ja odotteli jo kovasti pääsyä peruskoulusta pois ja kesälomalle! Aluksi kesätöitä ei löytynyt mistään..viimesellä viikolla näin silloisen parhaan ystäväni (ystävä vieläkin) sannan kanssa koulun ilmoitustaululla ilmoituksen jossa etsittiin jäätelökioskille työntekijöitä..Otettiiin numerot ylös ja soitettiin heti samana päivänä ja paikkakin tuli ja sen kautta on tänäkin päivänä ollut vielä väliaikaisia töitä :) No koko kesä meni jäätelökojussa istuessa ja ootellessa koulun pääsykoe tuloksia...ja yhtenä päivänä ne tulikin ja petyin, koska en päässyt sinne alalle minne olisin halunnut ja ensimmäisenä koulupäivänä en millää olisi halunnut mennä kouluun! kahtena ensimmäisenä päivänä yritin kovasti vaihtaa alaa, mutta se ei ollut mahdollista....meni muutama viikko että totuin tuntemattomaan luokkaan, ihmisiin ja Kajaaniin..vähitellen aloin pitää alastani ja sain uusia tuttavuuksia ja luokaltani yhden ystävän (Annukan) jonka kanssa alku syksy menikin vähän villisti :D vuonna 2008 sain alku syksystä kämpän Kajaanista...joten tuli muutto Kajaaniin...taas oli jotain mihin oli totuttava, mutta siihenkin ajan kanssa tottui ja koulumatkakin oli huomattavasti lyhyempi...vuosi 2008 ei ehkä ole ollut mistään parhaimmasta päästä, mutta selvitty on ja en edes muista kaikkea tapahtunutta, mutta muistoja riittää! "

2009-2010

oli ehkä kaiksita parasta aikaa elämässäni, ensimmäinen vuosi oli lopuillaan ja kaikkea kerkesi tapahtua..kerkesi ihastua moneen kertaan ja pettyä samalla. 2009 kesänä rupesin seurustelemaan yläasteen tuttuni kanssa johonka iskin silmäni jo silloin. suhde ei kauaa kestänyt (4kk?) koska jätin hänet ja sitä olen katunut pitkään, mutta en ole myöhemmin antanut sen vaivata, koska itse tein silloisen päätöksen. Samana vuonna tutustuin uusiin ihmisiin ja yhdestä niistä tuli hyvä ystävä minulle. Kesällä olin töissä yhellä pajalla jossa rakennettiin nuorille oma tila ja sain olla suurimmaksi osaksi vaikuttamassa kaikesta. Tuon vuoden aikana tuli juhlittua aika rankasta varsinkin kun täytin loppuvuodesta 18. Sen jälkeen tuli kavereiden kanssa käytyä joka viikko keskellä viikkoa onnelassa tanssimassa. Samoihin loppuvuoden aikoihin taas ihastuin erääseen liian aikaisin, hän oli juuri sinä iltana eronnut ja juttumme alkoi heti...olisi pitänyt tajuta, että hän ei ole eroa käynyt läpi kunnolla joten meni muutama viikko ja hän otti ensisen tyttöystävänsä takaisin...mutta olen iloinen siitä että voimme olla vielä kavereita kaikesta huolimatta. Eniten harmitti siinä se että harmoin ihastuu nuin paljon johonkin ihmiseen! Se oli ehkä sekavin ja parhain vuosi...

2011

Uusi vuosi tuli ja meni. Meni autokouluun, mutta en saanut suoritettua sitä heti koska minulle tuli koulukautta sellainen työssäoppimispaikka tarjouse, että pääsin tekemään elokuvaa ja enhän minä siitä olisi voinut kieltäyä. Lähdin viikkoa aikaisemmin kuvauksiin ja olin siellä noin kuukauden ajan (lavaste puolella olin siis)kuvausten jälkeen tulin takaisin Kajaaniin ja menin päiväkodille työssäoppimaan siksi aikaa että menisin uudestaan elokuvankuvausjaksolle. Päiväkodilla tapasin vanhan "tuttuni" Miian ala-aste ajoilta jolloin olimme olleet samalla leirillä. Hän muisti minut,mutta minä muistin tosi hämärästi hänet. juttelimme joka päivä aina ja sen myötä hänestä tuli yksi parhaimmista ystävistäni! Toinen ihana uusi tuttavuuteni ja nykyinen ystäväni on tältä kesältä Kirsi...vihasin kirsiä yläasteella enkä edes tuntenut häntä, mutta tutustuin parhaan kaverini kautta Kirsiin. Tällä hetkellä en voisi puhua hänestä samaa kuin mitä yläasteella. Toiselta kuvausjaksolta tultuani valmistuin melkein heti seuraavana päivänä lavaste-ja messurakentamisen artesaaniki ja nyt olen ollut koko kesän aika lailla työtön. 2 viikkoa sitten sain uuden kämpän johon muutin ja viime viikolla sain tiedon, että pääsin viimeiselle kuvausjaksolle elokuvaan lavaste- ja rekvipuolelle ja samalla sain töitä Kajaanista. Nyt alkaa tuntua siltä, että elämä alkaa mennä aika lailla oikeaseen suuntaan ainakin jollain tavalla. Mitä nyt pieniä asioita lukuun ottamatta..sain kuulla että ukillani on mahassa syöpä ja hänellä oli levinnyt se niin pitkälle ettei leikkaus auttanut ja hänellä on enää 2kk elin aikaa (en melkein koskaan ole pitänyt hänestä, mutta nyt tuntuu popahalta ajatella, että kohta häntä ei ole enää :( ) toinen asia on että monen vuoden takaisen ystäväni kanssa tämä koko kesä on ollut vain riitaa, mutta tällä hetkellä tuntuu etten jaksa enää riidellä, että jos asiat ei selviä niin sitten antaa olla! Muuten aika lailla nyt Elämä pyyhkii hyvin: on asunto, töitä ja tietysti ystävät <3 mutta vielä puuttuu se elämän rakkaus, mutta ei sillämikään kiire ole :)   

parhaimpia ystäviä vuodelta 2011!

pitkän harkitsemmisen jälkeen..

Olen jo kauan harkinnut alottavani blogin kirjoittamisen...Olen miettinyt mistä kirjoittaisin, mutta tulin siihen tulokseen, että kirjoitaisis kaikesta elämästäni, lapsuudestani, kiinnostuksen kohteistani...ihan kaikesta mitä tulee mieleen. Samalla kun kirjoitan mieleeni tulee muistoja joita halua muistella vielä kymmenen vuoden päästäkin. Tottakai tulee sellaisiakin mustoja mieleen joita ei haluaisi edes muistella, mutta sekin kuuluu joka päiväiseen elämään että muistelee niitä huonojakin hetkiä. Aloitan kirjoittamisen lapsuusvuosistani ja jatkan siitä eteenpäin nykyhetkeen...